Verkko-oppimiseen siirtymisen kuusi A:ta

Verkko-oppiminen ei ole uusi ilmiö. Tilastot ja raportit tukevat yksinkertaista havaintoa: verkko-oppiminen (kohdeyleisöstä huolimatta) kukoistaa eikä loppua näy. Vuoden 2020 koronaviruspandemia on itse asiassa vain vauhdittanut verkko-opiskeluun siirtymistä. Samalla kun osakemarkkinat romahtavat pandemian seurauksena, Zoom on kertonut poikkeuksellisen suuresta kasvusta, jonka seurauksena osakkeen arvo kohosi yli 200 % ja myynti lisääntyy 88 % vuoden 2020 tilikaudella.* Koko Amerikan korkeakoulusysteemi, joka on arvoltaan noin 600 miljardia dollaria, on pakotettu verkkoon. Olemme saavuttaneet käännekohdan.

Olivatpa organisaatiot valmiita tai eivät, koulutusten siirtäminen verkkoon on yleinen trendi, jota COVID-19 on vain vahvistanut. Nyt puhutaan “kun siirrytään verkkoon” eikä enää niinkään “jos siirrytään verkkoon”. Kuitenkin monille työnantajille kyseessä on hyppy tuntemattomaan. Kohtaamamme epävarmuus on Kierkegaardia lainaten kuin olisimme ”seitsemänkymmenen tuhannen sylen syvyisten vetten päällä”, tuskallisen tietoisena ottamistamme riskeistä. Kuinka siis voimme ennemmin kellua kuin upota? Epäonnistuminen matkalla on väistämätöntä, mutta seuraavat kuusi periaatetta voivat auttaa navigoimaan vesillä ja onnistumaan.

1. Access (Pääsy)

Ystäväni työskentelee melko suuressa ja arvostetussa lontoolaisessa lakifirmassa. Yritys ei alun perin halunnut sulkea oviaan ja rohkaista työntekijöitään työskentelemään kotoa käsin koronaviruksen aikana. Kyseessä ei ollut periksiantamaton näkemys “oikeanlaisesta” työympäristöstä, vaan merkittävä ongelma verkkoympäristöön pääsyssä. Yhdelläkään työntekijällä ei ollut yrityksen kannettavaa tietokonetta; heidän työnsä oli keskitetty pöytäkoneisiin. Työntekijän mukaan hän ei ollut ikinä osallistunut videokokoukseen tässä tai aikaisemmissa lakifirmoissa, joissa hän oli työskennellyt. Tilanteen seurauksena yrityksen täytyi tilata kymmeniä kannettavia tietokoneita mahdollistaakseen työntekijöidensä työskentelyn kotona pandemian aikana.

Menestyksekäs verkko-oppimisympäristön käyttöönotto siis edellyttää, että kaikilla työntekijöillä on asiamukainen pääsy oppimisympäristöön. Pääsy ei tarkoita vain fyysistä käyttömahdollisuutta. Koulutusohjelmien pitäisi olla suunniteltu niin, että ne tarjoavat aihekokonaisuuksiin liittyvää materiaalia intuitiivisilla tavoilla. Toteutustapana voivat olla eri aiheisiin liittyvät materiaalit kuten videot tai tehtävät useilla kielillä. Esimerkiksi Web Content Accessibility Guidelines 2.1 (2018) on erittäin perusteellinen ohjeistus ohjelmisto- tai verkkosuunnittelijoille. Linkit verkkokoulutuksen suunnitteluun liittyviin raportteihin, tutkimuksiin ja resursseihin löytyvät Online Learning Consortium 2018 -raportin “Additional Resources” -osuudesta (s. 20-21).

2. Acknowledge mistakes (Tiedosta virheet)

“Miksi kaadumme, sir? Jotta voisimme oppia nousemaan jälleen ylös.”
– Alfred Pennyworth, Batman Begins (2005)

Epäonnistuminen on liiketoiminnassa vääjäämätöntä. Harvard Business Schoolin Amy Edmondsonin mukaan johtajat myöntävät, että vain 2-5 % liiketoiminnan epäonnistumisista on “todella tuomittavia”, mutta jopa 70-90 % epäonnistumisista kohdellaan sellaisina. Syyllistämisen sijaan hän ehdottaa, että otamme käyttöön ennakkoluulottoman lähestymistavan epäonnistumiseen. Kyseinen lähestymistapa hyväksyy ja rohkaisee tunnistamaan pienimuotoiset epäonnistumiset säännöllisesti. Vaikka se voi vaikuttaa haitalliselta, olennainen osa menestymistä ja psykologista turvallisuutta on rohkaista ihmisiä lähestymään epäonnistumisia oikealla tavalla. Duken johtamisen, hallinnon ja julkisen politiikan professori Sim Sitkin nostaa esiin älykkään epäonnistumisen tärkeyden. Hän väittää, että vallankumouksellisten liiketoimintastrategioiden omaksumisessa epäonnistuminen on olennainen osa kehittymistä. Älykkäät epäonnistumiset perustuvat viiteen kriteeriin:

1. Ne ovat huolellisesti suunniteltuja, joten kun asiat epäonnistuvat, tiedät miksi.
2. Ne ovat aidosti epävarmoja, joten tulosta ei voi tietää etukäteen.
3. Ne ovat mittakaavassa vaatimattomia, joten katastrofi ei aiheuta seurausta.
4. Ne hallitaan nopeasti, joten tuloksen ja tulkinnan välillä ei kulu liikaa aikaa.
5. Niistä opitaan ja oppeja voidaan soveltaa muilla liiketoiminnan osa-alueilla.

Harvard Business Review, 2010

Älykäs epäonnistuminen ja virheiden myöntäminen on tärkeää kaikelle liiketoiminnalle. Verkon aikakaudella, joka on läpinäkyvä ja jossa on luonnollista vastahakoisuutta (tai jopa epäluuloa) teknologiaa kohtaan, vastuullisuus on ensiarvoisen tärkeää.

3. Adaptability (Sopeutumiskyky)

“Teknologia pettää sinut aina” on suosittu mukaelma The Moscow Rulesista eli legendaarisista 10 säännöstä, jotka vakoojat hyväksyivät Moskovassa kylmän sodan aikana. Internet ei toimi, videopuhelut katkeilevat, ohjelmat pysähtyvät. Ohjelmistosuunnittelijoiden täytyy esittää jatkuvuussuunnitelmansa silloin, kun näin tapahtuu. Opiskelijat, työntekijät ja oppijat sopeutuvat ajan myötä, vaikka tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuukin aluksi notkahdus. Jaggarsin ja Xun mukaan opiskelijat saavuttivat huomattavasti heikompia arvosanoja siirtyessään verkossa toteutettuihin korkeakouluopintoihin. Adaptiivisen oppimisen kaltaiset ratkaisut (ne, jotka vastaavat yksilöiden välittömiin tarpeisiin) voivat osoittaa näitä tekijöitä pitkällä aikavälillä. Kaikki oppijat kehittävät muodollisten ja epämuodollisten koulutusstrategioiden avulla taitoja menestyä verkkoympäristöissä. Turhautuminen ja apatia ovat kuitenkin luonnollisia seurauksia niille yrityksille, jotka eivät pysty sopeutumaan odottamattomiin esteisiin. Mukautuvien tai vähintään virheen mahdollisuuden ja vaikutuksen minimoivien verkkokoulutusohjelmien luominen on olennaista, jotta käyttäjät voivat helpommin siirtyä oppimaan verkkoympäristöön.

4. Accuracy (Johdonmukaisuus)

Usko tai älä, mutta sillä on syynsä, että koulut valvovat lukujärjestyksiä, aikataulutettuja jaksoja ja oppiaineita. Samasta syystä opettajat ja kouluttajat, oppijoiden iästä riippumatta, asettavat selkeät oppimistavoitteet opiskelijoilleen: oppijat hyötyvät säännöllisyydestä, tuttuudesta ja johdonmukaisuudesta. Muistele hetkeä, kun olet juuri muuttanut uuteen taloon tai asuntoon. Uusi tila on tuntematon ja vieras, mutta tarjoaa silti mahdollisuuden. Kun aloitat tavaroiden purkamisen, hyväksyt tietyn säännönmukaisuuden: keittiövälineet menevät keittiöön, kirjat kirjahyllyyn. Astuessamme uuteen tilaan asutamme sen alitajuisesti uusilla, olemassa oleviin normeihin perustuvilla tulkinnoilla, uusilla lähestymistavoilla keskeisiin taustalla oleviin kriteereihin. Tilan vaihtaminen on jo tarpeeksi stressaavaa. Meidän ei tarvitse muuttaa käsitystä siitä, mitä tarkoittaa olla asunnossa.

Sama ymmärrys on elintärkeää oppijoille, kun he siirtyvät verkko-oppimisympäristöön. Uudet koulutusjärjestelmät ovat tarpeeksi vieraita jo ilman uusien tapojen oppimistakin. Ne voivat tulla myöhemmin. Ensisijaisen tärkeää on tehdä koulutuksen siirtyminen verkkoon mahdollisimman saumattomaksi. Tällöin johdonmukaisuus on avainasia. Ennen kuin otat käyttöösi verkko-oppimisympäristösi kaikkine ominaisuuksineen, harkitse nykyisen terminologian sisällyttämistä, tosielämän tilojen siirtämistä verkkoon (sille on syynsä, että kutsumme tietokoneen pikakuvakkeita “tiedostoiksi” ja “kansioiksi” – näin tiedämme mitä odottaa). Oppijoille on annettava johdonmukaisia, selkeitä tavoitteita, jotta voidaan varmistaa, että he eivät hämmenny.

5. Appeal (Kiinnostavuus)

Huolimatta yliopistoprofessorien halusta jatkaa luentojen perintöä, vuorovaikutteista opiskelijakeskeistä oppimista on jo pitkään pidetty tehokkaimpana koulutus- ja kehittämismenetelmänä, koska se edistää sitoutumista. Internet tarjoaa valtavasti kiinnostavaa materiaalia, joten hyödynnä sitä. Sieltä löytyy satoja innovatiivisia sovelluksia, ohjelmia ja sisältöjä, jotka tukevat oppimista kiinnostavilla ja mielenkiintoisilla tavoilla.

Eri medioiden ja erilaisten tehtävien yhdistäminen on yksinkertainen keino luoda kiinnostavaa koulutussisältöä. Oppimisympäristössä voit rakentaa oppimispolkuja ja oppimistavoitteita monipuolisen oppimiskokonaisuuden luomiseksi. Materiaaleihin voi sisältyä blogeja, videoita, opiskelijoiden johtamia projekteja, podcasteja – lista on loputon. Vaikka tutkimusten mukaan opiskelijat, etenkin aikuiset voivat suhtautua verkko-opiskeluun epäluuloisesti, kyseessä ei ole ylitsepääsemätön haaste. Enhancing Adult Motivation to Learn -kirjan neljännessä painoksessa Wlodkowski ja Ginsberg väittävät, että vaikka verkkoympäristöt tarjoavat uuden haasteen, sisäinen motivaatio (”oppimisen ilon löytäminen palkitsee itse itsensä”) on ”mahdollista kaikille”.

Sitoutuminen ja kiinnostus toimivat ”tunnetekijöinä” oppimisen jatkumossa. Yksinkertaisesti sanottuna oppiminen vaatii motivaatiota, joka on mahdollista sitoutumisen kautta. Sisällön kiinnostavuus (joko personoinnin, median monimuotoisuuden tai asiayhteyteen liittyvän materiaalin kautta) voi auttaa varhaista sitoutumista.

6. Ad-hoc, Asynchronous learning (Ad-hoc, asynkroninen oppiminen)

Yksi monista verkko-oppimiseen keskittyvien yritysten hypetermeistä on asynkroninen ad-hoc -oppiminen. Eli oppiminen sinun aikataulusi mukaan. Asynkroninen koulutus on huomattavasti hyödyllisempää sellaisille oppijoille, joilla on suuri työtaakka tai esimerkiksi perhe huollettavana. Asynkronisen oppimisen joustavuus antaa yrityksille mahdollisuuden tarjota koulutusta kaikille työntekijöille työajoista riippumatta. Seuraavien ohjeiden omaksuminen suunnitteluvaiheessa on tärkeää; suunnittele koulutusmoduulit tietäen, että oppijat suorittavat ne eri nopeudella ja eri ajankohtina, sisällytä yhteenveto moduulien alkuun, loppuun ja läpi moduulien, jotta oppijat eivät tunne oloansa eksyneiksi, ja älä tee asynkronisista harjoituksista liian aikaavieviä. Siirtyminen synkronisesta oppimisesta asynkroniseen oppimiseen voi olla yrityksille myös taloudellisesti hyödyllistä. Synkroninen oppiminen tarvitsee enemmän suunnittelua, vie enemmän resursseja ja on kiinni tietyssä aikataulussa.

Suurille ihmismäärille toteutettua verkko-opiskelua tutkitaan edelleen; tämänhetkinen koronaviruspandemia on kaikkien aikojen suurin kokeilu verkko-oppimisessa. MIT:n verkko-oppimisympäristöjen tutkijan Justin Reichin mukaan on myös mahdollista, että verkko-oppiminen ei ole suositeltavaa suurissa määrin. Meillä ei ole aavistustakaan, onko ihmisillä, etenkin nuorilla riittävästi ”tarkkaavaisuutta tai suorituskykyä” osallistua verkko-opiskeluun. Vaikka Reich keskittyy enemmän lapsuuden kehitykseen, hän tarjoaa mielenkiintoisen ratkaisun verkkokylläisyyteen. Hän ehdottaa, että ottaisimme käyttöön hybridi-oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat suorittavat tehtävät offline-tilassa ja tuovat ne verkkoon. Kyseinen opetuksen muoto tunnetaan nimellä ”käänteinen luokkahuone”. Verkkokoulutusta suunnittelevia yrityksiä ajatellen tämä lähestymistapa voisi auttaa niitä oppimisympäristöjen käyttäjiä, joilla on heikommat digitaidot sekä parantaa käyttäjien keskittymistä yleisemmällä tasolla.

Johtopäätös

Verkko-oppimiseen siirtyminen on jännittävä, mutta samalla myös arveluttava muutos. Ennen kuin edes pohditaan koulutusohjelmien sisältöä, yritysten on kiinnitettävä tarkkaan huomiota edellä mainittuihin periaatteisiin sekä hyödynnettävä oppimisen ja kehittämisen asiantuntijoita. Kun verkkokoulutuksen suunnittelu on alkanut, yritysten on paitsi omaksuttava kyseisten periaatteiden merkitys myös arvostettava yrityksen työkulttuuria ja työntekijöiden taustoja. Verkkokoulutukset tarjoavat valtavan potentiaalin toteuttaa koulutusta liiketoimintaympäristössä, mutta ei ole mitään hyötyä keksiä pyörää uudelleen. Onnistunut siirtyminen verkkokoulutukseen alkaa huolellisesta suunnittelusta, edellä mainittujen periaatteiden tiedostamisesta ja jatkuvaan palautteeseen perustuvasta pohdinnasta.

Maailma siirtyy verkkoon – joko pakolla tai vapaaehtoisesti. Nyt tehdyt päätökset vaikuttavat myös tulevaisuudessa. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun mietitään yrityksen digitalisaation mahdollisuuksia ja suunnitellaan koulutusohjelmia. Tulevaisuuden työllä on suunnitelma; ole valmiina.

^{* Valamiksella ei ole yhteyttä Zoomiin.}